"Sen saat kyllä nähdä, tai paremmin sanottu, et saa nähdä, sillä paiskaan tämän pullon kasvojasi vasten."
"Todellakin!"
"Varmasti! Ja nyt käsken sinua olemaan haukkumatta minua kauvempaa jos silmäsi ovat sinulle rakkaat."
"Käsketkö minua! Sinä! — Ja vaikka irvinaamasi toinenkin puoli olisi yhtä punainen kuin — —"
Hän ei voinut lopettaa lausettaan.
"Tuoss' on! — Olkoon omasi samoin", huusi Martti ja heitti pullon nuorukaisen päähän, niin että tämä verta virraten hoiperteli taaksepäin.
Raivoten hyppäsi siten satutettu Martin kimppuun ja antoi hänelle kepiniskun, jolloin nuori seppä tarttui vastustajaansa kurkkuun ja olisi vähällä kuristanut hänet, jolleivät toiset olisi riistäneet pois hänen käsiään. Nyt hyökkäsivät kaikki Martin kimppuun, mutta toinen toisensa jälkeen lensi ulos kapakan ovesta.
Kun viimeinen oli kyytinsä saanut, astui Martti paljastetuin puukoin esiin ja huusi:
"Kas niin! — Nyt olette vielä päässeet jokseenkin vähällä, mutta jos vastaisuudessa uskallatte tulla tielleni, maksaa se henkenne. Ymmärrättekö!"
Näin sanoen palasi hän jälleen istuimelleen, tilasi viiniä ja — joi.