"Jos otaksutaan, että rakastan sinua, voisitko tulla vaimokseni?"
"Kyllä!" vastasi tyttö maahan painetuin katsein.
"Mutta minä otan myös vaimokseni ainoastaan sen, joka minua rakastaa."
"Minä rakastan sinua!" kuiskasi tyttö, mutta niin hiljaa, ettei Martti sitä kuullut tai ei näyttänyt kuulevan. Hän kysyi:
"Mitä sinä sanot?"
"Minä rakastan sinua", sanoi hän kovemmalla, mutta vapisevalla äänellä.
"Onko se totta, Lotta?"
"En voi puhua toisin kuin se on."
"Ja mistä asti?"
"Kauvan, jo kauvan!"