"Armas Lotta!" huudahti Martti myrskyisesi, "sinä rakastat siis todellakin minua! Sinä voit rakastaa pilkattua, herjattua 'papurikkoa'!"
"Entä minä? Olenko minä saanut vähemmän kärsiä kelvottomien pilkkaa?"
"Tule syliini, kyyhkyseni! Tule, syleilkäämme ja suudelkaamme, olet ensimäinen tyttö, jota suutelen ja tulet myöskin olemaan ainoa. Jollet sinä tule vaimokseni, sitten — ei kukaan."
Lotta kietoi itkien kätensä hänen kaulaansa…
Kun Martin äiti palasi kotiin, löysi hän parin vielä sydän sydäntä, suu suuta vasten. Kuinka iloitsikaan kelpo vanhus! Jo kauvan oli hän toivonut tätä yhdistystä, mutta ei uskaltanut sitä ilmaista, koska hän luulotteli siten loukkaavansa poikaansa…
Laskiaiseen mennessä pidettiin häät.
Nyt se vasta juoru alkoi, mutta he eivät välittäneet ihmisten häijyistä kuiskutuksista, vaan elivät onnellisina ja iloisina kuten ensimäinen ihmispari ennen syntiinlankeemusta.
Kyläläiset eivät tehneet vähemmän pilkkaa heidän jälkeläisistään, mutta häijyt ennustukset näyttäytyivät vääriksi: sillä "papurikon" ja "valakan" lapset olivat mitä kauneimpia tummia poikia ja vaaleita tyttöjä.
Ukkovaari.
Oli kirpeän kylmä yö.