Alastomat tähtiraukat vapisivat ja värisivät vilusta, niin että melkein kuuli niiden hampaiden kalinan ja oli lukevinaan surullisia ajatuksia niiden kirkkaasti tuikkivissa silmissä; niin mieluinen kuin tuo loisto olikin, paljon parempi olisi sentään palvella paimenena tai renkinä lammasnahkaturkkeihin kääriytyneenä kuin alastomana tähtösenä loistaa kylmänkorkealla taivaalla.
Iltakellot olivat vaienneet. Koko kylässä ei ollut kadulla ketään muita kuin vanha suntio, joka kiirehti tornista kotiin. Lumi kirskui hänen jalkojensa alla; eivät edes koirat haukkuneet, joko siksi, että ne jo tunsivat kulkijan, tai siksi että olivat liian laiskoja aukomaan kitojaan sellaisella pakkasella.
Kuinka onnellista oli sentään istua tuollaisena aikana lämpimässä tupasessa! Ja kuinka onnellinen oli se, jonka ei tarvinnut tuvassa yksin istua, vaan lämmitellä mukavasti omaistensa ympäröimänä!
Monta tällaista onnellista oli kylässä, mutta kukaan ei tuntenut itseään herra Peter Pergötä onnellisemmaksi. Hän ei olisi ansainnut jumalansiunausta, jollei hän olisi ollut tyytyväinen. Hänet yhteen luettuna istui katetussa pöydässä yhdeksän henkeä, mieluisan lämpimässä tuvassa.
Illallinen tuotiin esille. Ensimäisenä istui vanha Peter Pergö, hänen rinnallaan hänen rakas elinkumppalinsa, vasemmalla Michel, heidän poikansa, ja tämän pikku poika, kahdeksanvuotias Peter. Toisella puolella oli kolme istujaa. Ensimäisenä istui yhdeksänvuotias Katri, kolmantena kuusivuotias Rosa ja molempien välissä lasten äiti, Michelin vaimo. Pöydän loppupäähän oli katettu palvelijoille: palvelustyttö Pannille ja renki Ferkolle.
Kun talonemäntä oli tuonut liemen pöydälle, nousivat kaikki ruokarukoukseen. Lapset lausuivat sen kovaan, täysikasvaneet hiljaa itsekseen; sitten istuutuivat kaikki jälleen syömään.
Äkkiä kuului portti aukenevan, koirat alkoivat haukkua ja lapsen ääni huusi: "Olkaa hyvä, tulkaa, se tahtoo purra minua."
"Kuka siellä on?" huusi Michelin rouva.
"Etkö tunne ääntä, äitiseni? Kummi Andreas Risin Steffin", sanoi Katri.
"Tosiaankin, hän se on", vastasi äiti. — "Kiiruhda ulos Panni, ja tuo poika sisään."