Panni nousi nopeasti, mutta yhtä nopeasti Ferkokin.
"Kuules, Ferko!" huusi Michel.
"Mitä käskette, herra?"
"Istu vaan, poikaseni", vastasi Michel leikkisästi. "Miksi täytyy teidän molempien vaivautua! — Liika sukkela poika, Ferkoseni! Kuinka pian olisikaan hän ollut siellä, painaakseen ulkona Pannin sydämelleen. Heitä veikkonen! Hänhän ei rakasta sinua kumminkaan."
"O-ho, hän rakastaa minua, tiedän sen paremmin!" ajatteli Ferko, istuessaan taas paikalleen, punastuneena, koska hänen isäntänsä oli arvannut syyn hänen palvelusintoonsa.
Samassa palasi Panni pojan kera.
"Mitä kuuluu, poika?" kysyttiin häneltä.
Hengästyneenä vastasi tämä;
"Terveisiä rakkaalta isältä kummi herralle ja kummi rouvalle ja vanhalle kummi herralle ja vanhalle kummi rouvalle. Voisitteko tulla meille illalliselle, meillä on tappajaiskeittoa."
"Onko teillä sika teurastettu?" kysyi talon rouva.