Mutta likemmäksi tultua näki Santeri, ettei Lautamiehellä ollut hattua päässä.
"No mutta…" Hän kourasi hatun päästään käteensä, katseli ja muisteli minkälainen lakki oli ollut Mielosella.
"Jumaliste! tämä onkin Lautamiehen hattu!"
Ja hän juoksi Lautamiehen luokse, joka rattaillaan rumasti rötköttäen nuokkui. Ei näkynyt hattua rattailla…
"Kuulkaa Lautamies! Onko tämä teidän hattunne?"
Toinen ei herännyt, nuokkui vaan ja rötkötti. Santeri ei tahtonut uskaltaa ruveta töyttimään … mutta kun ei muukaan tahtonut auttaa, niin…
"Kuulkaa, onkohan tämä teidän hattunne?"
Lautamies heräsi örähdellen ja katsoa töllötti älyttömästi Santerin kasvoihin, osoittamatta vähääkän ymmärryksen merkkejä.
"Onkohan tämä teidän hattunne?"
Jo tuli vähän tajullensa Lautamies, kun kuuli ihmisen puhetta.