Mutta ajatukset askartelivat äskeisessä riidassa ja pöyristyttivät taas kovin, kovin…
Tuli sisään muuan vanhahko ukko nöyrästi tervehtien ja kumarrellen.
"Mitä teillä?"
Sydän oli tuon paperi pahasen tähden ja muutenkin niin "pystössä", että vaati todellista ponnistusta jos sai tuon lausutuksi edes vähän ihmisittäin. Mikä tuon äijä-rahjuksen tuohon nyt toikaan juuri kuin…
Ukko selvitti asiansa: oli tullut noutamaan sen ja sen kylän postia ja tuomaan meneviä kirjeitä; pyytäisi myöskin herra "inspehtuurin" kirjoittamaan adressia kirjeisiin… Kyllähän ne kotonakin, pojat ja akat kirjoittavat kirjeitä, mutta eivät pysty "adressia" panemaan j.n.e.
"Ei, ei se nyt käy laatuun," keskeytti Tuppelin kärsimättömästi ja viittasi, ettei ukko ottaisi kirjeitä esille. "Ei nyt ole postiaika, mutta tulkaa puolentoista tunnin kuluttua."
"Mutta eikös nyt pian tule masiina?"
"Tunnin kuluttua."
"Eikös inspehtuuri nyt joutaisi?"
"Ei, ei mitenkään. Kuulittehan sen jo. En minä jouda niihin osoitteita kirjoittaa. Menkää muualle laittamaan ne valmiiksi, niin saatte sitten jättää ne postiin. No…" Hän avasi oven ukon eteen ja teki hyvin selviä viittauksia. Ukko lähti ja puheli mennessään: