Nyt joutui neiti ymmälle.
"Maa ei kasva aina," matki hän. "Mitä tarkoitatte, eihän teillä olekaan maata?"
"Senpä vuoksi onkin sen kasvullisuus hyvin epävarma."
"Minä en ymmärrä teitä."
"Minun maani on minun työn teossani…"
"Niin, niin."
"Niin, minun perheeni elää minun kätteni työstä. Mutta minäkin tulen vanhaksi ja työhön kykenemättömäksi. Sitäkin aikaa varten tarvitsisi jotain olla."
"Mutta onhan palkkanne kaksisataa markkaa, pitäisihän siitä riittää säästöönkin? Tulevathan muutamat toimeen sadallakin markalla?"
Tuomas pudisti päätänsä.
"Ei riitä," sanoi hän, "neiti muistakoon että minulla on nykyään kuusi lasta."