"Minä luulen, ettei sinulla Rantanen, ole mitään tekemistä tämän asian kanssa ja toivon, että minulla on oikeus periaatteeni mukaan ohjata niitä, jotka minun tulee Herranehtoolliselle laskea."
"No … no, älähän nyt hiidessä…."
"Jaa, jaa, mutta se on asia, jossa minä en suvaitse leikin tekoa."
Apulainen lähti kiivaasti pois.
Rantanen jäi kummastuneena katsomaan miten toinen vihoissaan mennä viuhkasi.
"Perhana, miten hartaana ja ankarana hän esiintyy!" hän sitten virkahti, nousi kiivaasti ja näytti yhä olevan hämmästyksissään Anderssonin käytöksestä, ikään kun ei olisi kyennyt sitä selittämään.
"Mitä me hänestä", sanoi Huugo, "pelataan peli loppuun."
Mutta toinen ihmetteli vielä.
"Enpä totisesti olisi uskonut häntä noin muuttuneeksi. Hän nähtävästi selvään otaksui, että minä viekottelen sinua, sillä hänen katseensa näytti sellaiselta." Ja Rantasen kasvoilla kuvastui harmi. Huugo lykkäsi alaleukansa vakuuttavasti pitkälle:
"Eikö hän sitten tiedä, että minä ilman houkuttelemattakin pelaan ja … —— vieköön, hän pelaa itsekin!"
Rantasta rupesi naurattamaan toisen innostus. Hän yritti sanomaan jotain, mutta Huugo keskeytti: