"Tphyi!" Mutta ei se siitä sen paremmaksi tullut.
"Hek, hek, hek … sonnin heiniä sait Kalle. Mitäs minä sanoin?"
Tuomarin Iikkoja kutkutti tuo hupainen juttu.
"Mitä … sinä sanoit? öhö ho…" Kalle katseli pitkin nenänsä vartta, osoitteli tulitikulla valkeata sikarin rääsyyn, mutta ei osunut kohdalle. Sitten alkoi hän taas haukkua väkeänsä, sanoi heitä härjiksi ja jätkiksi, y.m.
"Härjän heiniä tuli, he he… Laiskaa väkeä," tuumaili Tolkun Matti.
"Tuota … mennään uudestaan Kevariin." Se oli Tuomarin Iikkoo joka ehdotuksen teki ja lähti edellä yrittämään hevosen luo, toiset perässä.
"Härjän heiniä tuli, he heh…" nauroi Matti. Kalle Pietunen kirosi ja mennä kompuroi tielle päin.
"Ei tuosta nyt sentään köyhdy … tällainen poika … ei, eijo!" Kalle puti nyrkkiä väelleen.
"Noo, noo, sakramenskattu, mennään nyt kevariin!" Matti tarttui Kallen hijaan ja veti häntä mukaansa.
Jo ehdittiin vihdoin tielle, päästiin, kun yritettiin, rattaille. Matti hujautti hevosta ohjaksilla selkään.
"Juodaan pystyyn ne sun sonnin heinäs, Kalle he, he, hek."