Kallen jo oikein pisti vihaksi.
"Onko se mun syyni, että nuo laiskat antavat iltasateen he-heiniä kastella?"
"No, hä, hä, hä, eihän se sun syysi ollut, mutta… Oo hevonen viina paikkaan!"
Heinäväet katselivat ja nauroivat niin kauan kuin meneviä näkivät.
"Vai meidän syy se oli, että heinät kastuivat! Miks'ei ollut itse kellottamassa."
Miehet panivat tupakaksi ja jaarittelivat, naiset odottelivat että johonkin lähdetäisiin.
"Ei edes nyt sanonut mihin tästä mennään," paneskeli Torpparin Tuomas.
Rupesivat kuitenkin ottamaan viikatteita alas ladon piiltä ja seinän raoista, sekä hiomaan niitä.
Sade oli lakannut. Aurinko taas paistoi täydellä terällä. Mutta heinä, niin kaadettu, kuin kaatamatoinkin oli liko-märkää. Siinä oli oikein ilkeä kävellä, kun housut ja hameenliepeet niin kastuivat.
"Hyi!"