"Ahah?" kiljasivat säteet melkein yhteen äänen. Tuo tuli siitä, että nuori mies alkoi liikkua, kohotti ensin toista kättänsä vaistomaisesti, poistaaksensa poskeltansa parmaa, joka siinä mielivaltaisesti melusi ja puri. Sitten hän kohotti toisenkin kätensä kasvoja kohden, hieroi silmiänsä ja vähän aikaa kompailtuaan kohosi mörähtäen istumaan. Raskaalta näytti hänen elämänsä, sillä hän laski raskaan päänsä käsien nojaan ja oli hetkisen liikkumattomana siinä asemassa. Vihdoin hän taas liikkui, koetti nousta jaloilleen. Uteliaina seurasivat Auringon säteet hänen elehtimistään. Huonosti onnistui ylös nousu, sillä pääpuoli ruumista painoi niin raskaasti ja hän valahti nenälleen toiselle pientareelle.
"S——na!" hän mörähti oikein sydämellisellä rukousäänellä.
Auringon säteet kauhistuivat, vetäysivät varjoon pienen pilviverhon taakse, joka onneksi sattui ohi kulkemaan. Kun taasen uskalsivat alas katsoa, näkivät ainoastaan nuorukaisen käden joka kallisti tuota kiiltävää lasipulloa, josta äsken oli ollut keskustelua. Muuten oli mies peittynyt laihon varjoon, piiloon säteitten hyväilyksiltä. Mutta niiden uteliaisuus oli rajaton, kun he kuulivat epäselvää mörinää ja ähkimistä tuolta varjosta.
Nuori mies kohosi taas seisomaan ojassa ja istahti takaisin äskeiselle paikalleen, sekä rupesi tarkastamaan takkiansa, joka kahden puolen oli rintapieluksista halki revitty.
Ja säteet loivat häneen läpitunkevia silmäyksiä … tahtoivat tutkia sydäntä … epäilivät, että äsken kuulivat kokonaan väärin.
Nuori mies kirosi taas takkiansa katsellessa… Säteitten mieli kävi raskaaksi, itkuiseksi… Nuori mies pyhkäsi otsaansa … ei jaksanut sietää säteitten kyyneliä, jotka siinä virtana vuosivat hikipisarain muodossa. Hän otti taas pullonsa, ryyppäsi siitä, ähkäsi ja heitti pois. Laski sitten päänsä käden nojaan ja tuijotti suoraan eteensä.
Säteet tunkivat likemmäksi, tahtoivat lämmittää sydäntä, missä kolkko kylmyys näytti vallitsevan. Vaan he eivät tällä kertaa hyvässä tarkoituksessaan onnistuneet… Pintaa vaan kuumasi ja rasitti, voimatta sydäntä sulattaa.
Raskas huokaus pääsi nuorukaisen rinnasta ja hän jatkoi puhuen:
"Herra Jesus, mitä minä olen tehnyt … lupaukseni rikkonut… Pitääkö mun nyt uudestaan ruveta juomaan?… Mitä sanovat nyt rikoksettomat toverini, kun näin kurjasti lankesin?… Kovin tuntuu himoni olevan rajaton nyt"… Hän otti pullonsa ja ryyppäsi taas. Heitti sen sitten raivokkaasti sivulle ja ärjäsi sanomattomalla vimmalla:
"Vaikka ei suinkaan juomisen kiusausta voi maailmasta hävittää itse pää-enkelikään, kun nimismiehetkin huutokaupalla viinaa myyvät!"