Pilvenlonkare souteli taivaan lakea ja sattui Auringon eteen, kuten nenäliina, pyhkimään säteitten kyyneliä ja estämään niitä näkemästä nuorukaisen kasvavaa vimmaa. Kun pilvi ohitse ehti, oli nuori mies kadonnut näkyvistä.
Säteet etsivät kauan turhaan, riensivät sitten kylään. Loivat peläten katseen jokaiseen näkyville tulevaan henkilöön, sillä he pelkäsivät näkevänsä noita kurjia, epätoivoisia katseita.
Jo oli kylässä liikettä ja elämää. Säteet ihastuivat, ne oikein naureskelivat, kun näkivät ihmisiä tyytyväisinä ihailemassa suloista aamua. Se oli vielä niin aikaista aamulla, että ainoastaan elämän haluiset ihmiset olivat ylös nousseet. Ne joille elämä oli raskasta, jotka unen helmoissa tahtoivat virua, unohtaa kaikki, kun oli sunnuntaiaamu, laiskain makuupäivä, eivät olleet vielä näkyvissä.
Erittäinkin naisia säteet ihaillen tirkistelivät ja mieluisasti katselivat, sillä he olivat virkumpia, eloisampia, soivat säteitten esteettömästi hyväellä itseään … eivät paenneet varjoisiin paikkoihin vetelästi loikomaan, kuten miehet.
"Hih, kuinka herttaista!" muutamat riemastuneina huudahtivat.
"Ka, ka tuolla!" huudahti joku. Ja suuri joukko ryntäsi katsomaan erääsen ahtaasen, huoneitten välissä olevaan solaan, jonka edessä oli ollut vanha, leveä ovi seinänä perunamaata vasten. Tuon oven yli oli säde nähnyt miehen pään, josta heti muille ilmoitti. Mies kaatoi oven pois edestään, tuli perunapellolle ja antoi siten säteille vapauden silmäellä itseään.
Siinä köntisteli Nietulan Aatami ilki elävänä. "Vooi!" huusivat säteet. Miehellä oli otsassa haava, josta verta oli kovasti vuotanut ja punannut koko naaman. Lakkikin oli mieheltä kateessa.
Hyväsydämiset säteet tahtoivat tungeta nuoleksimaan terveeksi tuota haavaa, mutta se kipristeli ja pakotti Aatamin kostealla ruoholla painelemaan hellää kohtaa ja estämään säteitten lääkäritointa. Hän oihkasi tuskallisesti kun ruohoilla otsaa kosketti.
"Voi riivattua hulluutta!" hän ähkäsi pidätetyllä äänellä. "Mikä saikaan minun matkaan tänne eilen?… Olisin pysynyt kotona, niin olisi eheä otsa, rahat ja lakki tallessa."
Aatami lähti kävelemään likellä olevaa metsää kohden ja katseli vauhkasti ympärilleen, josko häntä kukaan näkisi.