Aatami katsoa tuijotti lasta, joka surkutellen, silmät sirrissä hänen veristä naamaansa tirkisteli.
"Kuka se on sinun isäsi?"
"Se on se Antti."
"Mikä Antti?"
"Se Leenan Antti."
Aatami alkoi nyt muistaa niin kuin hämärää untansa, että se olikin juuri Leenan Antti, jonka kanssa hän oli tekemisessä ollut.
"No ketä se isäsi on sitten muita lyönyt?"
"Äitiä se löi yöllä kun kotia tuli." Lapsi rupesi itkua hynkkäämään. "Se oli saanut viinaa eilen avisoonissa … ja minuakin aikoi lyödä, mutta kun ei äiti antanut."
"Tyttö hoi?… Mitä sinä siellä … tule heti pois!" huusi nyt äiti mökin ovelta ja tyttö lähti juoksemaan sinne. Aatami lähti kiirehtimään metsään itsekseen mutisten:
"Se … se oli ihan varmaan joka minuakin löi… Mutta … mutta muistelen antaneeni itsekin sille."