Vastaus oli hiljainen, mutta Eevassa se kuitenkin vaikutti värisyttäviä tunteita.
"Niin… Mitä tuo tietää tuollainen…"
"Eihän siellä ole ollut avainta suullakaan?"
"Onpa."
"Vai niin. No mennään nyt sitten."
Isäntä meni hyvin myrryisen näköisenä. Eeva teetteli itkua ja pyyhkieli silmiään mitään puhumatta.
"Mikä itkettää?" Repponen istui ja katsoi vakavasti vaimonsa silmiin; ääni oli kuitenkin ankarallainen, jolla kysymys tehtiin. Eeva ei vastannut, pyyhki vaan yhä silmiään.
Into ja Maiju makasivat samassa huoneessa ja olivat potkineet peiton pois päältänsä.
"Pane peite lasten päälle."
Eeva totteli kohta. Repi peitteen ensinnä heidän altansa ja heitti sen sitten huolettomasti päälle.