"Älä tee enää sitä, kuule, toista kertaa, älä!"
Repponen heitti itsensä kovasti vuoteelle.
"Mitä … mitä Jumalan tähden minä nyt olen tehnyt?" Eeva katseli lasten sänkyyn, ikään kuin näyttääksensä luulevansa, että puhe oli lasten peiton panemisesta.
"Sitä illallista," sanoi Repponen.
"Mitä … mitä ill…"
"Suu kiini!"
Nyt sai Eeva todella vapista ja totta syytä itkeä. Hän istui tuolille niin tekemään.
"Tule makaamaan ja kohta!"
Käskyä täytyi seurata ja kohta täytyikin. Ajatuksiinkaan ei johtunut että sitä uskaltaisi vastustaa istumista jatkamalla.
"Siunaa nyt," käski mies, kun valkea oli sammutettu, mutta ei hän puhunut enää yhtä kovalla äänellä kuin äsken.