"Äitinsä."
"Tottako? vai akat… No onneksi se oli."
"Mutta se onkin nainen, se muija! Toista en sinulle tiedä osoittaa niin kelvollista perheen-äidin perikuvaa. Mitä muuten tulee Eevaan, niin luulen, että jos hän olisi Heikin vaimoksi tullut ja Lahtisen emännän kasvatuksen alle, niin hänestä olisi voinut tulla kelpo nainen.
"Kukapa tietää," epäili Kaupanhoitaja.
"Minä tiedän sen, sillä tuolla muijalla on jonkullainen salainen voima, jolla hän ehdottomasti voi valloittaa mielet puoleensa. Sitä paitsi käy hän itse aina hyvänä esikuvana edellä. Pois on hänestä ulkonainen kiilto ja pois koko perheestä. Minä luulen että Eeva ei voinut sisällistä ihmistänsä peittää ollessansa siellä Heikin kanssa ja tuota ei muija voinut hyväksyä."
"Vaan käski Heikin antaa rukkaset."
"Minä luulen että hän on niin tehnyt, ja Heikki oli siksi heikkoluontoinen ettei hän voinut vastustaa, kun hänelle Eevan sisällinen kuva näytettiin, vaan oli valmis antamaan rukkaset… Kas tässä näkee kuinka lujaa se rakkaus on, joka perustuu ainoastaan vaatteiden ja kasvojen katselemiseen!"
"Heikkoluontoiseksiko sanot Heikkiä, kun hän kykeni luopumaan Eevasta?"
"Niin. Vahvat luonteet ensiksikin eivät tuulahda tekemään tuollaisia hullun-äkkinäisiä rakkaus-liittoja. Mutta sitten kun he kerran rakastuvat, niin he eivät ulkoapäin tulevain vaikutusten kautta niin hevin omasta kannastaan luovu."