"Mistä sitä voi päättää?" kysyi Hilta hymyillen.
"Kun olisi tahtonut, että sulhon olisi pitänyt kuolla."
"Niin, eipä taitanut rakastaa. Veljeni on varmaankin sinulle tuosta lauseesta hyvin kiitollinen."
Molemmat nauroivat, mutta Hiltalla ei enää ollut halua väitellä. Eevan arvo laski hänen mielessään hurjaa vauhtia.
Kirja oli taas joutunut Eevan käteen.
"Täällä on paljon lauluja, aivan lauluja koko kirja."
"On siellä."
"'Döbeln Juuttaalla,' kas, tuota erään kerran meidän ompeluyhtiön iltamassa lausui lyseolainen Pekkanen."
"No eikö siellä ole useampia näitä runoja lausuttu?"
"Runoja … niin, niin, runojapa niiden nimet olikin — Kyllä minä luulen ja muistelen nyt että on, mutta ei ole tullut pannuksi niin mieleen."