"Tässä on Päivärinnan Elämänhavannoita, 'Mökin Maiju,' onko Eeva sitä lukenut?"
"Olen, niitä minä olen lukenut useampiakin; ne ovat hupaisia. Sillä
Maijulla oli surkea kuolema, onkohan se tosi?"
"Kyllä kai, kuinkas muuten."
"Voi Jumala, kun se siellä myllyn harjalla istui, kun mylly oli keskijoessa, jäiden keskellä ja kun se sitten sinne hukkui. Kun minä sitä luin, niin minä oikein itkin ja ajattelin että onkohan se tosi."
"Kyllä semmoista tapahtuu maailmassa," sanoi Hilta, nähtävästi iloissaan siitä että kuuli Eevankin voivan olla tunteellisen, kun on semmoista kysymyksessä, jota hän käsittää.
Heikki tuli nyt sisään.
"Mitä te täällä juttelette?" kysyi hän, "Stooliko taas on Hiltalla käsissä?"
"Niin on, ja me puhumme myöskin Mökin Maijusta. Eeva vaan arvelee, että liekö se totta."
"Kukapa sitä niiden kaikkein toden peräisyyden tietää."
"Minun mielestäni," sanoi Hilta, "voi kaikkia kuvauksia ja kertomuksia pitää totena tavallansa, sillä jostain tosielämän tapauksesta kirjailiat aina ottavat alkua kuvaukseensa."