— Ei, kyllä sinä totta puhut. Kerran täältäkin on lähdettävä.
— Mutta kun sitä on kovin maailmas kiinni, niin tulee monelle lähtö kesken.
— Kyllähän se niin on.
— Ja astua Herran tuomiolle ilman, että on joutunut yhtään sielunsa tilaa murehtimaan…
— Vaikka ei se omalla murehtimalla parane, sanoi Jaakko Jaakonpoika, suoristaikse istuvillaan suoremmaksi ja varustautui oikasemaan Vehmeröistä.
— Vapahtajahan on kuollut kaikkien meidän edestämme, julisti hän painolla.
Vehmeröinen joi kahvinsa loppuun. Hymyillen punertavilla huulillaan lempeästi, vastasi hän:
— Jos olet kastettu.
— Niin nytkö miehenä, tarkoitat?
— Niin.