— Kelpas! kertasi ääneen.
Ja vähän ajan kuluttua:
— Ne pojat eivät kuitenkaan voi sitä lunastaa ja tytärmukulat tahtovat rahat. Mistä pojat ottavat?
Ja taas vähänajan kuluttua:
— Kolmekymmentäviisituhatta, sanoi, he he…
Hevonen nuuski heinää tienvarresta ja pysähtyi hiukan, mutta isäntä ei huomannut.
— Martilla on niin kopia luontokin, että mitä sellaisella palvelijain kanssa taloa asutaan.
Mutta nyt hän rupesi hoputtamaan hevosta, joka laihtunutta olemustaan liikutteli isäntänsä reen edellä. Virkahti hoputuksensa sekaan:
— Hermannista taitaa tulla porvari, sillä on vähä sellaisia … ja aina kirja kädes… Kumma kakara!
Jaakko Jaakonpoika hymyili tälle nuoremman poikansa porvariksi tulemisen ajatukselle. Siitä johtui helposti taas raha-asioihin. Mielessä alkoi soutaa kysymys: minkälaiselle se mahtaisi tuntua, jos ihmisestä yhtäkkiä tehtäisiin tässä oikein rahamies?