Äiti pysähtyi askarejuoksustaan, asetti kädet lanteille, katsoi velvoittavasti miestään ja ehdotti:
— Kun koettais? Ei se poika noilla vaatteilla näy enää juuri mihinkään saattavan mennä.
— Ky-yllä! Tehdään sitte Valporiksi kun rippikoulukin alkaa, sinne kumminkin pitää.
Äiti mutisi jotain vastaan alistuessaan.
Hermanni suuttui, mutta ei puhunut mitään, lähti vain kiivaasti lyhtyineen ulos.
— Sinä aina niille kaikkea puollat, nuhteli mies kun jäivät kahdenkesken.
— Niin, mutta kyllä sulla on siinä, kuule, väärä käsitys, kun sinä pidät poikia niin ahtaalla. Kyllä niidenkin mieltä vähä pitää noutaa.
— Nouda näiden kaikkia mielitekoja! nouda jo, niin pian saat talosta lähteä.
— Noo … en minä nyt mielestäni ole tätä taloa hävittänyt.
— Et, et, mutta…