— Mihin nyt sitte? uteli isäntä.
— Iltamaan vain, sanoi Martin toveri.
— Niis iltamis te…
— Jossain sitä nuorten täytyy toisiaan tavata, puollusti Martin toveri.
— Niin, mutta kun aina.
— Ainahan sitä ennenkin nuoret pyhäaikoina olivat jalanpäällä.
Isäntä taas nauroi omituista nauruaan.
Martti läheni isäänsä ja puoliääneen kuiskaten pyysi:
— Antakaa mulle vähä rahaa.
— Mitä sinä nyt rahalla?