— Kihlat ne voi aina jokainen työkykyinen mies saada, kun ostaa sellaiset kuin jaksaa, mutta … mutta…
— Juurihulikkaan pantavaa on vaikeampi saada, auttoi Vihtori.
Ikävä tunnelma haihtui, toisten täytyi ruveta nauramaan. Heinonen myönsi:
— Kyllä siinäkin on perää.
Martti katseli ikkunasta hämärtävään yöhön.
Tunnustuksesta innostuneena jatkoi Vihtori:
— Perääpä hyvinkin! Eikä tähän aikaan kenenkään täysijärkisen ihmisen kannata mennä naimisiin muutenkaan.
— Miks'ei, kun vain saa kunnollisen, väitti Heinonen.
— Kunnollisen? Kyllähän nuori mies aina jonkullaisen akan saa, mukuloita ja maatakin. Mutta sopia akan kanssa, elättää tenavat ja maksaa maavelkansa korkoja, siinä se konsti on.
Vihtorin alkujaan ylimielisen ivallinen ilme oli alkanut muuttua hermostuneeksi.