— No kuinka kauppamiehen kaupat alkavat kannattaa?
Jaakko Jaakonpoika oli paneutunut ryömälleen kauppapöydälle. Huiviin sidottuna odotti vieressä jo Proberari. Hän poltti sikaria ja katsoi silmät sirrillään kauppamiestä.
Tämä ei osannut siihen vielä sanoa mitään erityistä. Istuen tuolilla oikasi jalkansa suoriksi, puhalsi sikarisavut ja sanoi:
— Ainahan siinä laiskan voittaa.
— Tottahan. Meidän Hermanni ajattelee, luulen, kauppakouluun.
— Onko se vanha?
— Rippikouluun nyt menee.
— Sellaiselle sopii kauppakoulu.
— Niinkö kauppamies tuumaa? Martti haluais maanviljelyskouluun.
— Mitä siellä!