— Näillä ei voi kotipellontyössä ansaita yhtään ilohetkeä … ei yhtään muuta kuin ruuan ja vaatteet ja oikeuden kerjätä rahaa pikkutarpeisiin…
* * * * *
Kun Martti tuli pellolta kotipihaan, kuului tuvasta virrenveisuu. Pihassa oli vielä sinne menossa pari vaimoihmistä ja eräs ukko. Laulusta päättäen oli siellä seuraväkeä koko joukko. Vaimot menivät suoraa päätä tupaan. Portailla talon harmaa kissa läheni toista ja naukui.
— Kissa, sanoi vaimo ja kumartui hyväilemään.
Vanha ukko pysähtyi hyvittelemään koiraa ja puhuttelemaan Marttia.
— Selitys on taitanut jo alkaa?
— Minä en tiedä, vastasi Martti, tulen juuri pellolta.
Ukko meni tupaan.
Martti lähti viemään hevosta laitumelle. Kun siltä matkaltaan illalla palasi, oli tupa jo tyhjänä väestä. Saarnamies söi kamarissa, johon äiti sitä passasi. Isä kulki paperossia imien tuvan ja kamarin väliä kuin työtä hakien. Hermanni oli jo syönyt ja luki ikkunanpielessä. Martti astui pöytään. Isä kysyi asiakseen:
— Äestitkö sinä sen?