— Arvatenkin, sanoo, aivan kuin ei sitä nyt tietäisi, kun on juuri maksanut velkansa.
Kun oli kahvit juotu, Kuusenlatva mennyt pois ja Jaakko Jaakonpoika käveli tarhakartanolla, äkkäsi hän yht'äkkiä, ettei ollut muistanut puhua Kuusenlatvalle mitään muutaman päivän perästä tulevista vaaleista. Harmissaan käveli hän takaisin tupaan, jossa Mäkipihlajan tytär Liisa piti takkaraudasta ja jutteli emännän kanssa. Katsottuaan kamarin kaapissa lompakkoon ja pantuaan sen jälleen paikoilleen, palasi hän tupaan, josta Liisa oli juuri menossa. Huusi perään:
— Älä mene Liisa, kuulitko!
Liisa palasi ja astui kynnyksen yli.
— Mitä?
— Menevätkö sun isäs ja äitees vaaliin?
— Isä taitaa mennä, mutta ei suinkaan äitee.
— Mitä puoluetta se isäs äänestää?
— Eiköhän maalaisliittoa.
— Hääh? Mitä lempparia se? Eikö sun isäs ole suomalainen mies?