Liisa nauroi:
— Totta kai! Ei suinkaan se ruotsia taida sanaakaan.
— Niitä ruottalaisten hännänheiluttajia ja kirkonrepijöitä… Kuinka se isäskin, järkimies, niin hulluksi on tullut?
— Tiedä.
— Kamalaa.
— Onko se sitte niin kamalaa? Isä sanoo ettei hän niitä kaupunginherroja ainakaan auta valtiopäiville. Sopivampi on panna tuttu mies, sanoo.
— Tuttu mies… Tämä arvatenkin, tämä…
— Niin kai isä ajatteli. Mitäs te äänestätte?
— Suomalaista puoluetta minä ja meidän emäntä, ei me lähdetä keljujen kelkkahan.
— Jos minä äänestänkin sosialistia, nauroi emäntä.