Minkä tähden mun nyt tekee niin mieleni puhumaan kaikellaisille … enkä minä ennen välittänyt?
Hän oli sitä ajatellut jo monet kerrat itsekseen ja kerran johtui siitä puhumaan emännälle, arveli että jos emäntä ymmärtäisi.
— Työn puute, sanoi vaimo.
— Häh, ajatteletko jotta, tuota…
— Ajattelen, jotta laiskuudesta se tulee, kun ei ole mitään tekemistä, niin on kuin kipeä.
Muorin ääni oli tavallista kimakampi. Olikohan hän itsekin tuntenut samaa? Mies jo katsoi tarkemminkin, että mitä se muori ajattelee ja sanoo.
— Ja sitte se on niin imehellistä, että kun tuttu ihminen menee, niin jää mieleen kuin ikävä.
— Laiskuudesta se tulee. Kun ei ole mitään työtä, eikä ajattelemista.
— Niin puhuu edes ja kyselee ihmisiltä.
— Joutavia mailman juttuja.