— Entä sitte, tässä asiassa! intoili Sumu.
— Sitä vain, ettei näistä rikoksista herroja tuomita, mutta kyllä talonpoikia. Olisit edes sen lainrikkojaliiton virallinen jäsen ja näyttäisit tuomarille rikkurikirjaasi. Mutta nyt olet vain ulkojalka, tavallinen syntisäkki, jota ei helpoteta.
— Minä olen herrain tuttu! huusi Sumu. — Kyllä mä osaan konstit.
Joukko alkoi osoittaa hajautumisen merkkejä.
Mutta silloin Esa otti pullon ja virkkoi:
— Te ootta sellaisia… nahkahousuja. Annan edes ryypyn.
— Oliskin pitänyt alkaa siitä päästä, örisi Napamäki nauraen. —
Olisit antanut kohta ryypyt, niin opettaja olisi jo pellolla.
Otti.
Viimeksi tuli tarjoilijan eteen Malakias.
Näki, että hänen otsaansa ja poskiaan valuivat valtaavat hikivirrat.
Miehen poski vavahteli. Kasvoilla asusti hätivä epämääräisyys ja kauhu.
Huuli yritti toisinaan naurua, mutta pysähtyi noloon totisuuteen.