Malakias juo.
* * * * *
Kirsissä on lääkäri ja pastori Rapinen. Emäntä oli hädissään tuottanut molemmat.
Lääkäri oli tullut ulos ja kävelee kartanolla tupakoiden ja tarkastellen syrjästä Iiskaa, joka leikkii yksin ajaen hiekkaa puuhevosella ja pienillä rattailla. Kaivonkannella löytää hän sopivan istumapaikan. Silmissä on rasittunut, synkkä ilme. Katse seuraa lasta askel askeleelta.
Hän ravistautuu hermostuneesti ja astuu sitten nopeasti jälleen sisään tuparakennukseen.
Melkein kohta ilmestyy pastori portaille, katsellen ympärilleen aivan kuin etsien jotain.
Silloin kuuluu laukaus asuinrakennuksesta. Muutama silmänräpäys myöhemmin hyökkää Eliisa hajalla hapsin suoraa päätä kaivoa kohti. Pastori huomaa tarkoituksen ja rientää jälessä. Puolipihassa saavuttaa hän Eliisan ja tarttuu lujasti kiinni. Vaimo kääntää hurjistuneet kasvonsa päin. Katsoo ensinnä pitkään, sekavana, aivan kuin ymmärtämättä mistä on kysymys. Vihdoin silmä välähtää ja hän kähisee:
— Mitä te minusta…?
Ja riuhtasee.
— Rauhoittukaa, pyytää pastori hiljaisella, kehoittavalla äänellä ja katsoo vaimoa polttaviin silmiin.