Nyt nousi opettaja Lintumäki ja sanoi:
— Tarkoittaako pastori, ettei tässä Suomenmaassa saa Kristuksesta puhua muut kuin valtiokirkon papit?
Pappi katsoi taakseen ja näki opettajan seisovan ja odottavan. Hänkin nousi ylös, ilmeisesti pikemmin antaakseen sanoilleen pontta kuin kohteliaisuudesta. Silmissä välähti vihan kiivas salama, mutta vieläkin itseään hilliten hän vastasi hieman kiertäen:
— Minä tarkoitan, että sen, joka tässä seurakunnassa haluaa pitää hartausseuroja, tulee niiden pitämisestä sopia pappien kanssa. Sitä vaatii jo hyvä tapa. Papeilla on edesvastuu tämän seurakunnan sielunhoidosta.
Lintumäen suun ympärillä väreili hymy, kun hän varustautui vastaamaan:
— Tässä seurakunnassa harjoitetaan myöskin paljon julkista syntiä pyytämättä siihen papilta lupaa.
— Sen estäminen ei ole papiston vallassa, keskeytti pappi.
— Mutta jumalanpalveluksen estäminenkö on? kysyi opettaja,
— Niin, jos kysymyksessä on harhaopin levittäminen, kuten tässä, huusi Nordberg.
Nyt sekausi puheeseen Ala-Pyydysmäen vanha emäntä, joka vapisevin naisäänin väitti: