Jonkun verran äidin katse lieventyi, mutta se jyrkkeni kohta, kun hän sanoi painokkaasti:
— Niin, poikani, onhan se sinun oma asiasi. Mutta onhan se vähän meidänkin… Tämä tulee nyt niin outona, kun juuri äsken on Lissulle semmoista tapahtunut.
Äiti tarttui poikansa käteen.
— Lissu on ollut toista vuotta toisen morsian ja nytkö hän heti lentäisi sinun syliisi? Ihmiset puhuisivat siitä. Ja sinusta tulee pappi. Minä luulen, että isäkin ajattelee samoin.
Äidin huuli värähti.
Poika oli noussut, asteli edestakaisin ja näytti hermostuneelta pusertaessaan kädellä otsaansa.
— Ajattele sitä, virkahti äiti vähän ajan kuluttua.
— Sitä tuskin voin nyt ajatella.
— Ihmisen täytyy. Entäs, jos jälkeenpäin katuisit?
Poika ei nytkään vastannut.