— Miksi ei? Mutta pitää sitä muutakin tehdä tässä maailmassa kuin Jumalaa palvella.
— Ei mitään, poika-parka! Ei ole mitään muuta kuin kaksi hallitusta ja valtakuntaa, taivaan ja helvetin. Tämä vie helvettiin.
— Niin, mutta täytyyhän toimittaa maallisiakin askareita, koettaa Jumalan mielen mukaan.
— Se on taas eri asia. Älä viisastele.
— Minäkö viisastelen?
— Luulet minua jo niin vanhaksi ja tyhmäksi, etten minä ymmärrä mitään, mutta älä luule…
Samalla saapui paikalle kiiruhtavaa käyntiä Hermanni Luhtasenneva, samaa tietä kuin äijäkin. Siihen määrään oli tuon entisen kyläruhtinaan äijä Ylisen mahti jo menettänyt pelottavuutensa, että tämä palstatilallinen ja kylän entinen urakkakuokkuri saattoi käydä hänen kimppuunsa hieman kiihtyneesti ja poliisimaisesti kysellen:
— Mistä te olette ne karahkat ottanut?
Äijä käänsi näkevän, vuotavan silmänsä hyökkääjää kohti ja sivuuttaen tämän tutkivan katseen kysyi matalalla murinalla:
— Mitä se sulle kuuluu?