— Ee-enhän minä nyt juuri sitäkään, tuota, se äijä…
— No ja mitä sitten?
Matti Miinanpoika raapi korvanjuurtaan.
— Minä vain, tuota, sitä velkaa pelkään, ja kun se Ylisen äijä vakuuttaa, että nyt tulevat ryssän lait ja kaikki tilattomat saavat ilman maata…
Pyydysmäki nauroi:
— Niin, ja sinä pelkäät, että minä olen narrannut sinut ottamaan kallishintaista maata nyt juuri, kun muut mökkiläiset saavat ilman?
— Enhän minä… mutta kun ne niin sanovat?
— Kuule, Matti, minä otan sinulta takaisin sen talonpalan. Haluavatko toisetkin? Kyllä minä otan kaikki.
Kolisto ja Peräoja riensivät kieltämään, etteivät he ainakaan, eivätkä he ole näitä Matin kertomia juttuja uskoneet. Se on hävytöntä, kun sellaisia Pyydysmäestäkin… Kolisto kiroili jo, että tuollaisten kanssa pitää joutua samoihin asioihin. He tiesivät kyllä parikin kelpo miestä, jotka ovat valmiit ottamaan tämän Matin osan samasta hinnasta, minkä se on maksanutkin.
— En minä samalla! huusi Matti väliin.