On asetuttu paikoilleen. Salissa vallitsee odottava hiljaisuus. Yleinen huomio on kiintynyt virkapukuiseen poliisiin, joka on äsken asetettu kyläkuntaan. Hän on väestölle suureksi osaksi vieras ja outo. Poliisi seisoo lakki päässä, kun muut istuvat lakittomin päin. Häntä katsotaan ja kummastellaan.
Opettaja Lintumäki ilmoittaa:
— Laulamme yhdessä Lutherin taisteluvirren "Jumala ompi linnamme".
Pyydysmäen ryhmästä nousee pitkänä ja solakkana Penttilän nuori emäntä ja aloittaa:
"Jumala ompi linnamme, Varustus vahva aivan — —"
Koko yleisö kavahtaa pystyyn. Pyydysmäen ryhmässä naiset kertyvät lähemmäksi Susannaa, ja yhtyvät lauluun. Yleisö ei ollut aluksi selvillä tuliko istua vai nousta seisomaan. Mutta pian kohotti tunnelma kaikki jaloilleen. Ensin kiintyi yleisön huomio Penttilän emännän lauluun. Hänen kirkas alttonsa helähteli kuin ihmeellinen harppu. Ihmisten huomio tuskin voi seurata virren sanoja, se seurasi lumottuna säveltä.
"Hän aseemme on, kilpemme Ajalla vaaran, vaivan. Se vanha vainooja, Kavala, kauhia, On kiivas, kiukkuinen Ja julma, hirmuinen; Ei löydy maassa vertaa."
Sali pauhaa yhtenä sävelmerenä. Myöhästyneimmätkin yhteinen, voittava joukkotunnelma jo valtaa ja tempaa mukaan. Kaikki laulavat. Nekin, joiden ääni jo on pitkän käyttämättäolon vuoksi ruostunut ja lauennut, yhtyvät laulun virtaan.
Sadat katseet ovat kiintyneet johtavaan laulajaan. Mitkä eivät muuten näe, ne kurottautuvat varpailleen. Varsinkin vanhat ihmiset katsovat häneen, ja monen silmissä loistaa kaukainen muistossa elävän mielikuvan heijastus. Heidän mielensä vaeltaa entisvuosikymmenien kinkerikemuissa, hautajaispidoissa ja hääjuhlissa. Silloin niissä lauloi Penttilän vanha emäntä ja pani ihmiset suloisesta liikutuksesta kyynelöimään. Tässä hän nyt ilmeisesti astui esiin uudestaan, nuorentuneena ja ääni kirkastuneena. Hän laulaa kuin Jumalan enkeli… Syntisen ihmisen sydän sykähtää, jumalallisen voiman läsnäoloa aistii. Hän tuo terveisiä isoäidiltään, jota koko kylä kunnioitti ja rakasti. Se ihminen varmasti oli autuas, hän lauloi niin ihanasti… Kummallista, miten tämä Susanna laulaa samoin…
"Kun kanssamme on Jumala, Ken meiltä voiton estää? Jos vaikka henkemme, Osamme, onnemme. He veisi viekkaasti, jää meille kuitenki Jumalan valtakunta."