— Katsohan, minä en ole tainnut usein julkisesti kiittää sinua, Sanna, kaikesta siitä, mitä sinä olet ollut minulle. Mutta nyt minä koristelematta kiitän Jumalaa sinusta. Tällä kertaa sinä pelastit minun uskoni.
— Jumalaanko?
— Suurimpaan suomalaiseen mitä olen tuntenut.
He istuivat taas, kuten tavallisesti. Emäntä jatkoi puhetta:
— Niin Erkki, me ihmiset, parhaatkin, voimme erehtyä. Se on inhimillistä.
— Se on inhimillistä.
Nyt sai ovi avautua, ja kamariin virtasi väkeä. Kaikki tunsivat itsensä keventyneiksi, kun havaitsivat isän taasen rauhallisempana. Päivän suurta tapausta ruvettiin pohtimaan.
X.
Suuri uutinen levisi nopeasti ympäri kylän. Iltapäivällä oli liikkeellä paljon levottomia ihmisiä, jotka kukin osaltaan koettivat saada tarkempia tietoja. Kun samana iltana oli nuorisoseuran kokous, päätettiin sinne kutsua koko kylä ilmoittamalla, että siellä annetaan lähempiä tietoja siitä, mitä Helsingistä nyt kuului.
Jo paljon ennen määräaikaa alkoi ihmisiä kokoontua nuorisoseuran talolle, joka pian oli ääriään myöten väkeä täynnä. Yleisöä katsellessa kiintyy huomio heti siihen huolenalaiseen ilmeeseen, joka verhoaa kaikkien katseita. Ei missään huomaa vahingossakaan nauravaa suuta. Siinä näemme penkkeihin sijoittuneina kaikki vanhat tuttavat, tällä kertaa taasen ilman riitaa. Mahdollisesti on joukossa joku, joka tunnustaa salassa jo Ylisen äijän oppia, mutta tällä kertaa sellaisten ilkuntaa ei ainakaan huomaa. Pyydysmäen väki on tullut niin kynnenkannattomiin, että itse vanha Sameli-setäkin ja Simuna ovat mukana. Perhettä onkin joukko toistakymmentä henkeä, kun Iiskakin emäntineen on jäänyt tänne.