— Niin. Sitähän voisi. Mutta nekin, savolaiset kannattavat kirjailijoitaan mieluummin juttelulla kuin rahalla.
Kumpainenkin katseli ajattelevan näköisenä mäkirinteessä hälisevää ja etäämmällä kentällä ilakoivaa joukkoa. Silloin tällöin kajahti ylioppilaslaulu ja kättentaputus vuorotellen.
Toveruksia läheni eräs ylioppilas jo etäältä tähdäten heihin. Tällä oli väsähtäneet, kalpeat kasvot, hieman tavallisuudesta poikkeava pitkä tukka ja lempeät, tuijottelevat silmät.
— Saarimäki. Miten hänkin on täällä? virkahti Pyydysmäki toverilleen.
Samassa Saarimäki saapui nuorukaisten luo, tervehti hiljaa, hieman hymyillen.
— Sinäkin tulit tänne? tutki Pyydysmäki kummastellen.
Vasta tullut tuijotti tiukasti hänen silmiinsä.
— Tulin. Kristityn pitää kestää kaikki.
— Kestää?
— Kestää kiusaus.