— Kyllä! tunnusti Saarimäki uljaasti, suu hieman naurussa.
— Ja siinä kaupungissa, missä sinua ei oteta vastaan, sinä puhdistat tomun sinun jaloistasi? lasketteli lyhyempi.
Saarimäki kävi totisemmaksi ja virkkoi:
— Sinäkin tulet kerran tätä pilkkaasi katumaan.
— Älä kuule…
— Pojat, syömään Kaivopuistoon! ehdotti pitkä.
Vaikka Miettinen ei vakinaisesti lukeutunut tähän seuraan, suostui hän kohta. Iiska Pyydysmäki hieman empi ja laski mielessään mitä isä mahdollisesti sanoisi. Mutta samalla tempasi hänet ilonkaipuun väkevä aalto. Äskeinen alakuloinen ja painostava mieliala, minkä Saarimäen juttelu oli aiheuttanut, haihtui.
— Mennään! julisti hän. Mutta samalla muisti hän jotain ja jatkoi: — Sillä ehdolla kuitenkin, ettei juoda.
— Maistetaan hiukan vain, sanoi pitkä.
— En tule, kieltäysi Iiska nyt jyrkemmin,