— Milloin sinä teet ratkaisusi Jeesuksen ja maailman välillä?
Iiska Pyydysmäki hymähteli hieman nolona. Huuli vapisi hermostuneesti, kun tuhkaa savukkeestaan pyyhkien vastasi empien:
— Tiedä… minusta tuntuu kuin, miten sen nyt sanoisi, kuin meillä olisi vielä suoritettavana tässä isänmaassa muutakin… suoraan sanoen, minä pelkään, että sinä hassuttelet.
Saarimäki ilostui:
— Niin sanoo moni muukin! Mutta kun Jeesus sanoo toista ja minun sieluni vastaa: niin.
Iiska ravisteli päätään.
Samalla ilmestyi joukkoon pari iloista ylioppilasta, pitempi ja lyhyempi, kumpaisellakin lakki hieman takaraivolla.
— Mitä hiton farisealaisseuroja te täällä! huusi pieni jo kaukaa, koko naama nauruna ja heiluttaen ylen paksua sauvaansa.
— Se taitaa tämä Saarimäki viekoitella teitä pois kirkon-herrasta, melusi lyhyempi.
— Mitä, meinaatko sinä lähteä saarnamatkoille, sinä? tiukkasi pitempi kiskoen Saarimäen takinnapista.