— Älkäähän nyt, isä. Loukkaantumisen värähdys kuului jo pojan äänestä. — Ettehän te saata nyt katsoa asiaa ihan niiden vanhoillisimpain pappien näkökannalta?
— Pha-appien! Kuljenko minä pappien perässä! Koska minä olen ketään hännystellyt?
Mies suoristi ryhdikkään vartalonsa ja silmäili taistelunhaluisena ovenaukeamaan, aivan kuin vaatien poikaa tilille alentavista viittailuistaan. Poika näytti aikovan pitää oman päänsä, mutta alkoi kuitenkin sovittelevassa mielessä:
— Sitähän minäkin. Tehän harkitsette kaikki asiat itsenäisestä.
Mies naurahti hieman leppyneenä. Täyttäessään pientä notkovartista piippuaan hän virkahti:
— No niin. Minulla on talonpojan kanta.
— Pitääkö tällaisissakin asioissa talonpojalla olla erikoinen oma kantansa?
— Totta kai, poikani! Sanoppa nyt, mitä talonpoika hyötyy sellaisesta kirjasta?
— Kunko "Yksin"?
— Niin, sekin.