— Älä vain kadulla tai muualla mene sinuttelemaan, muistutti toinen, viisaampana muka.
— Älä sinä! Ettäkö käy niinkuin sen savolaisen keltanokan, joka kerran juominkien jälkeen huusi Ahlqvistille Aleksanterilla yli kadun: "Kuulehan veli Aukusti!"
— Niin.
Molemmat nauroivat.
— Ei, en minä.
— Annatko jonkun ennakolta arvostella?
— Täytyy. Aion pyytää professori Genetziä. Hän on kauhistuttava. Mutta minä olen nyt yhtäkkiä tullut kamalan uhkarohkeaksi. Minä en ymmärrä mistä se… Katsos, tämä Genetz, professori, hän kirjoittelee itse heksametriä ja on auktoriteetti alallaan. Hirvittää! Mutta sittenkin. Ajatteles, jos olisi menestystä!
— Ihan niin, Fiilus, äänsi Iiska saman tunnelman vallassa. — Onko se jo valmis?
— Ei, ei vielä. Etkä saa sanoa kellekään. Ne pilkkaavat ja…
— Silloin sinä?