— Se on ruotsalaisten tapa. Suomalaiset eivät ole vielä kehittyneet kilpailemaan heidän kanssaan sellaisessa. Me otamme ja vastaamme aina omiemme synneistä heitä itse haukkumalla. Ruotsalainen on vanhempi kulttuuri-ihminen. Hän peittää omiensa lankeemukset viisaudenteon kaavulla. Mutta kun joku suomalainen tekee valtiollisen erehdyksen, riisuu ruotsalainen hänet alastomaksi ja ripustaa kaakinpuuhun kaikkien nähtäväksi.
Runoilija Erkon puhuessa kiertyivät nuorten ylioppilaiden suut mielihyväiseen hymyyn.
Aho otti puhevuoron:
— Niin se on! Mutta minä olen varma siitä, että suomalaisen politiikan johtajat voisivat tehdä suomalaisen rintaman moninverroin eheämmäksi jos vanhat sallisivat nuoremmille hieman laajempaa aatteellista vapautta. Eiväthän ne papit kuitenkaan jaksa ikuisesti pitää tämän kansan sielunhoitoa niin laajaperäisenä, ettei koko työmaalla tarvita muita kuin pappeja.
Nyt intoutui Pyydysmäki:
— Omantunnonvapaus ja oikeus ilmiöiden arvioimiseen, niitähän tulee kunkin ihmisen saada käyttää puoluenäkökohdista riippumatta.
— Aivan, totesi Erkko.
— Tekemällä suomalainen puolue karsinaksi, missä kaikkien uuhien, pässien ja vuohien pitäisi määkiä samalla tavalla, vaaditaan luonnottomuutta, jatkoi Pyydysmäki näyttäen poikkeuksellisen kiihtyneeltä.
— Onpa hauska kuulla, sanoi Erkko. — Mitä uraa tämä nuori mies tavoittelee?
— Papin, äänsi Halfors härnäävä ilme huulilla. Pyydysmäki katsoi häneen tuikeasti rypistäen kulmakarvojaan.