— Mitä sinä sitten meinaat?
Iiska heittäysi huoahtaen sohvaan ja virkkoi:
— En tiedä.
— Tyhjäntoimittajaksiko?
Poika katsoi säpsähtäen isän silmiin, joissa nyt pilkan sijasta kohtasi vakavasti kysyvän ilmeen. Hän sai luontonsa takaisin:
— Minusta ei koskaan tule tyhjäntoimittajaa!
— Sepä kuuluu joltakin, tunnusti isäkin jo päästen jännityksestä. — Sinun muuten ainakin pitäisi tietää, että ihminen voi olla hyödyksi millä elämän toimialalla tahansa. Mutta äitisihän sinusta pappia halusi. Mitä hän tästä sanonee?
— Sehän se on vaikeinta. Mutta eihän tämä nyt ole varmaa vielä. Minä nyt en vain jaksa lukea.
Nuori, epäröivä teologi laski kyynärpäänsä polville ja posket kämmeniin ja tuijotti lattiaan.
— Eikö sitä asiaa voisi jättää syksyyn päättämättä? kysyi isä.