Jyrkemmissä kansallismielisissä piireissä tämä asiaintila katkeroitti mieliä. Valtiopäiväin nuoret asettuivat avoimesti kannattamaan aateliston ja porvariston anomusta postiasiassa, vanhain taholta sitä julkisesti vastustettiin, sillä perusteella tosin, että aikaisemmin oli tehty kaikkien säätyjen kesken sopimus, ettei mitään erikoisaloitetta tehdä, vaan käsitellään asia muussa yhteydessä. Ilmeisesti olivat ruotsalaiset rikkoneet sopimuksen, mihin tekoon oli tärkeänä aiheena historiallinen halu kulkea edellä, lyödä laudalta suomalaiset. Oli syntynyt sovittamaton ristiriita, joka määräsi poliittiset kulkusuunnat ja johti seuraavien puolentoista vuosikymmenen kohtalokkaisiin taisteluihin.
Keskustelu näistä asioista oli nyt säätytalon eteishallissa ankarassa käynnissä, vertyneenä sen johdosta, että Suomen asiain komitea Pietarissa todellakin tiedettiin nyt päätetyn hajoittaa.
Siinä kävelevät talonpoikaissäädyn nuorten jo silloin kuulu-johtaja Jonas Castrén ja porvarissäädyn edustaja Lauri Kivekäs kiivaasti kiistellen jostain. Entiset asetoverit 1885 vuoden valtiopäiviltä, joiden suunnat sittemmin erosivat toisistaan. Castrénin valtiollinen ura on nyt vakiintunut, vaikka kanta onkin ruotsalaisiin nähden muuttunut. Kivekäs lienee hieman laimentunut ja lähennellyt ehkä enemmän vanhoja, Castrénin tehdessä niistä yhä jyrkempää pesäeroa.
Siinä myöskin paarustaa Ylivieskan kuuluisa lukkari, kirjailija Pekka Päivärinta hilpeänä ja sanavuolaana vikkelän ikä- ja säätytoverinsa nurmekselaisen Mikko Heikuran kera. Ukot käyvät kohti ravintolan ovea.
Tuossapa seisovat parrat vastakkain Helsingin leveä edustaja kauppias K. H. Renlund, jolle talvella täytyi tehdä laajennettu tuoli, sekä talonpoikaissäädyn tyypillinen jäyhä puhemies K. J. Slotte. Renlund nauraa niin että koko jättiläisolemus hytkyy ja pitää kiinni ukko Slotten takinnapista. Slotte myhäilee karua hymyään, joka hieman lieventää hänen jylhän totisia kasvojaan.
Mutta tuolla ovat yhdessä pappissäädyn hilpeimmät ilonpitäjät rovasti Juuso Hedberg ja professori E. G. Palmén sekä talonpoikaissäädyn muristessaankin myhäilevä "Kangasalan karhu", Agathon Meurman, kunnallisneuvos. Henkilöihinsä katsoen on tämä hyvin mielenkiintoinen ryhmä. Professori Palmén tietysti puhuu, rovasti Hedberg puhaltelee sikarinsauhujaan filosoofisen tyynenä. Kunnallisneuvos Meurmanin silmäkulmat joskus kohottavat tuuheita ripsiä, ja hän virkkaa yhden tai pari yksinäistä sanaa professori Palménin vuolaana juoksevaan, hieman ruotsinvoittoiseen juttuun.
Ravintolassa istuu pöytien ympärille ryhmittyneitä pareja, pääasiassa "säädyittäin", joskin jossain on sekaannustakin sattunut. Useammilla on edessään kahvi, muutamilla aamiaisannos, eräillä jo ryyppylasikin aamutuimaan.
Pysähdymme pöydän ääreen, missä Päivärinnan ja Heikuran seurassa tapaamme myöskin Erkki Pyydysmäen.
— Papit ovat hylänneet esityksen naisten oikeudesta päästä vakinaisiin virkoihin Suomen Pankissa, kertoi Heikura.
— Pelännevät taas sitä naissukupuolen kilpailua.