— Kiitos vain luottamuksesta.
— Pitää puhua lujasti perustuslakien takaaman Suomen kansan valtiollisen oikeuden puolesta. Pitää sanoa, että tämä on ollut ennen kuulumaton perustuslain loukkaus.
— No eikö Castrén puhu?
— Puhun minä, mutta pitää puhua muidenkin.
Sinä, Pekka, sinä et oikeastaan kuulukaan talonpoikiin, kun olet kanttori ja kirjailija ja siis jo toista säätyä.
— Koska sinä olet minut kohottanut herrain säätyyn?
— Herrain säätyyn sinä kuulut, Pekka hyvä, naljaili Castrén. — Tuleeko sinulta kohta uusi kirja?
Sen otti Päivärinta asiallisesti.
— No pitäisi tuleman. Lienetkö, sinä, Suomen suurin valtiomies, asianajaja ja puhuja, lukenut muitakaan teoksiani?
— Tottahan nyt toki. Älä sinä ole niin epäluuloinen, Koetapa panna kuulustelu toimeen. Kaikki tunnen.