— Ette te piittaa tällaisen talonpojan jaarituksista, te herrat.
— Se on pahalla tuulella, tämä Pekka, sanoi Castrén lepytellen.
Samassa läheni pöytää ukko Meurman. Päivärinta siirtäytyi syrjään, alkoi hymyillä ja valmisti tuolia.
— Päivää, äänsi Meurman, suu hieman hymyssä.
— Tulehan istumaan tänne, tässä on tuoli, tarjosi Päivärinta.
Tuuli alkaa saada leppoisemman leyhkän.
— Tulit hyvään aikaan, sanoi Heikura, kun Meurman istui.
— Kuinka niin?
— Pekka tässä näytti olevan vähän pahalla tuulella, meidän nuorten keskellä.
— Pelkäsikö joutuvansa vähemmistöön?