"Hyi", sanoi niille, "nuoria miehiä, kakaroita ja poltatte tupakkaa. Ottakaa piiput pois suustanne, sillä minä en ilkiä puhua, en, katsellakaan sitä, kun tuollaiset imevät, että posket lontossa. — No kas niin! Nähkääs, minä olen ollut suuri tupakan polttaja, minäkin, piippu piti savuta ihan yhtenään. Mutta nyt, juuri tänään, tuli siihen loppu. Rupesin sydämmestäni inhoomaan tuota jumalatonta raakalaistapaa. Piiput heitin hiiteen. Niin minä tein ja jokaisen tulee tehdä niin. Miehen pitää olla himojensa herra! Ja te kun olette nyt vielä niin nuoriakin…"
Sillä tavalla hän jatkoi. Mutta he polttivat vaan, nuo pojat, suu tuhmassa hymyssä. Piippukoukut ja notkot ne rötköttivät heidän suupielissään kuin mitkä rangaistuskappaleet.
Voi kun Sukasen pisti vihaksi, kun kaikki sellaiset kakarat, kennot, jotka tuskin vielä kykenevät mitättömän itsensä yli lattian saamaan, niin piipunkollo vaan pitää olla hampaissa kuin vasara, taikka kuten aiturin hanko, niin että toisinaan irvillä hampain, selkäkenossa kulettavat tuota vietävän tulitornia nokkansa alla.
Jo teki mieli lyödä kitaan. Nielköön sinne koko kapineen! Onko se nyt ihmisten tapa, tuo!
Hän ajatteli nyt jalosti ja osasi ajatella … mitenkä hän nyt haukkuu kaikille pojille, kun tapaa heitä piippukynä suussa ja olipa hänellä pari kovaa sanaa täysikasvuisillekin. Ei hän ollut pitkään aikaan ollut niin innostunut, mutta eihän sitä aina ole sellaisia syitäkään… Oli saanut suuren voiton lihansa ylitse, himoistaan, oli nyt himojensa herra täydellisesti… Jaa'a, täy-del-li-ses-ti! Se merkitsi jotain se. Sellaisen miehen puhe, sekin maksaa jotain ja painaa vaa'assa.
"Pääkin jo tuntuu selvemmälle ja raittiimmalle, niin että… Mutta hulluja ne, kerrassaan hulluja ovat, jotka polttavat tupakkaa: Minä en polta, en!"
Kohta oli yksi päivä lopussa, yksi kokonainen päivä. Yksi päivä — se on jo hyvä alku.
Jos olisin polttanut tämänkin päivän, hän mietti, niin nyt olisi menneenä … vähintäin, keskimäärin:
5 sikaria à 5 p. 25 p.
15 paperossia à 2 p. 30 p.
Piipputupakkaa ja tulitikkuja 10 p.
Summa 65 penniä.
Päivässä säästöä kuusikymmentä viisi penniä! Ja vuodessa? Hm … hm … hm … se tahtoo sanoa kolmessasadassa kuudessakymmenessä viidessä päivässä? … hm … hm … se tahtoo sanoa kaksisataa kolmekymmentä seitsemän markkaa ja kaksikymmentä viisi penniä! Ja tämä summa on vuosi vuodelta, markka markalta haihtunut ilmojen kautta, lintujen teitä tyhjään äärettömään avaruuteen! Niistä kai on suuria pilvikasoja muodostunut… Kaksi kokonaista sadan markan seteliäkin!