"Miska tuumii, että lyömäisillen ei pidä ruveta."
"No lyömäluvan minä annan", jatkoi äiti.
Isä kävi ulkona, tuli sieltä pian takaisin ja rupesi jo kiirehtimään:
"Etköhän sinä nyt ota ja mene sinne koululle… Jos tuon koettaisi sinne panna. Ottaa pojan mukaan."
"Mitä minä siellä nyt vielä teen", tuumi poika.
"Tuki sinä suusi!… Ota ja pese silmäsi, minä haen pyhävaatteet yllesi." Miska rupesi itkua teettelemään. Vaan äiti otti ja jauhoi tukkaa ja antoi päähän muutamia käsipaukkuja. Ja kun isä tänäpäivänä näytti olevan kokonansa äidin puolella, näki Miska itkemisen turhaksi ja rupesi kun rupesikin kasvojen pesun touhuilun.
* * * * *
Tämä tapahtui marraskuun loppupuolella. Koulussa oli ennestään jo viljalta oppilaita, eikä uusien, ei lahjakkaimpainkaan kouluun ottaminen ollut enää kovin mahdollinen. Mutta Tapanilan emäntä puhui koreasti opettajalle, sanoi, että hän puolestansa olisi Miskan jo aikoja sitten, monta vuotta ennen pannut kansakouluun, mutta kun ei pojan isä ole suostunut, kun se on sellainen, vanhanaikainen. Pyysi, että opettaja nyt jollain keinoin katsoisi Miskalle tilaa — "ei sen tarvitsisikaan muuta oppia kunhan tulisi lukemisen päälle" — ja kertoi että se heidän isäntä sanoi, että kun hän maksaa koulujen kannatukseksi vuosittain niin paljo, niin… "Meillä on 65 veroääntä, vaikka taitaapa opettaja tietääkin."
Opettajaa nauratti.
"Ei se nyt tähän kuulu", sanoi, "miten paljo te maksatte, ei kouluun tarvitse puolilukukaudessa ketään ottaa. Ja kun tämä Mikki on niin huonolukuinen, niin ei ole suuria toiveita siitä, että hän voisi toisia seurata, jos olisi alustakin ollut, saatika nyt kun pitäisi joutua toisten mukaan. Mutta kun hän nyt on jo noinkin ijällinen, niin taitaa täytyä ottaa. Lupaisitko sinä olla ahkera?"