"Siitä saattaa olla erilaisia mielipiteitä", sanoi hän.
Emäntä lähti hyvästellen kädestä, ja sanoi vielä, että jos poika jotain tarvitsee, niin saa sille antaa, kyllä maksetaan.
* * * * *
Miska kotiintui pian koulussa ja mielistyikin siihen ensi aikoina niin, että jo klo 6:lta ja 7:ltä aamusilla sinne kiirehti. Vaan jo viikon kuluttua rupesi opettaja ottamaan häntä kotiluvuista lujalle. Sai huomata sen kumman, että Miska ei osaa, ei kerrassaan mitään. Tuon havainnon tehtyään sanoi parina päivänä jo, että jos ei kotiluvut ala yhtään luistaa, saa ruveta jäämään iltasin laiskanluvuille. Kun opettaja tuota sanoi luokan edessä, pälyilivät toiset ivallisesti, kieli pitkällään Miskaa, jota kovasti harmitti. Tämä ymmärsi, että hänen arvonsa tuon kautta laskeusi toisten silmissä, vaan hän päätti sen hankkia takaisin ensi välitunnilla. Hän tekikin yrityksen. Kun opettaja oli poistunut huoneeseensa, astui Miska luokan eteen, asettui samallaiseen asentoon kuin opettaja ja sanoi honottelevalla äänellä:
"Jos ei sun lukusi ala yhtään luistaa, niin saat iltasin ruveta jäämään läiskäin läksyille."
Sepä olikin poikaa. Koko lauma nauramaan täyttä kurkkua! Opettaja tuli huoneeseen.
"Mikä täällä on? — Mitä sinä tässä teet?" kysyi Miskalta ja otti kiinni olkapäästä.
"Ei mitään."
Opettaja töyttäsi hänet menemään edemmäksi ja poistui, mielessä Miskaa kohti jonkunlainen epäluulo.
Illalla sai Miska ensikerran jäädä laiskanluvuille.